- Artikkelia muokattu 05/22/2026
Katon puhdistus on yksi niistä kodin huoltotöistä, joka helposti unohtuu, kunnes katolla näkyy sammalta, vesikourut tulvivat tai sadevesi ei enää kulje suunnitellusti. Katto kuitenkin suojaa koko rakennusta, ja sen kunto vaikuttaa suoraan yläpohjan, julkisivujen, räystäiden ja rakenteiden säilymiseen.
Puhdistuksessa ei ole kyse pelkästä siististä ulkonäöstä. Katolle kertyvät lehdet, neulaset, oksat, sammal, jäkälä ja muu lika sitovat kosteutta. Kun kosteus pysyy katteen pinnalla pitkään, se voi nopeuttaa pinnoitteen kulumista, lisätä pakkasrasitusta ja peittää alleen alkavia vaurioita.
Kaikkia kattoja ei kuitenkaan puhdisteta samalla tavalla. Tiilikatto, peltikatto, huopakatto ja vanha kuitusementtikate vaativat erilaisen käsittelyn. Yhdelle katolle sopiva harjaus voi olla toiselle liian raju. Samoin painepesu, joka saattaa tuntua nopealta ratkaisulta, voi väärin käytettynä aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tässä artikkelissa käydään läpi katon puhdistuksen tärkeimmät menetelmät, eri katemateriaalien erityispiirteet, sammaleenpoisto, vesikourujen puhdistus sekä se, mitä töitä voi tehdä itse ja milloin työ kannattaa jättää osaavalle tekijälle.
Sisällysluettelo
Miksi katon puhdistus kannattaa tehdä säännöllisesti?
Säännöllinen katon puhdistus on osa rakennuksen normaalia kunnossapitoa. Katto joutuu jatkuvasti alttiiksi sateelle, lumelle, auringolle, tuulelle, siitepölylle, lehdille ja ilmansaasteille. Vuosien aikana katolle kertyy väistämättä likaa, vaikka katto näyttäisi kauempaa katsottuna hyvältä.
Puhdistuksen tarkoitus ei ole tehdä katosta uuden näköistä keinolla millä hyvänsä, vaan pitää katon pinta, vedenpoisto ja rakenteiden näkyvät osat sellaisessa kunnossa, että katto toimii kuten sen pitää.
Lika, lehdet ja sammal voivat lyhentää katon käyttöikää
Katolle jäänyt orgaaninen aines, kuten lehdet, neulaset ja sammal, sitoo kosteutta. Kun kostea roska jää makaamaan katteen pinnalle, se pitää pinnan märkänä pitkään sateen jälkeenkin. Tämä on erityisen haitallista varjoisilla lappeilla, puiden alla ja kohdissa, joissa ilma ei pääse kuivattamaan kattoa kunnolla.
Tiilikatolla sammal voi tarttua huokoiseen pintaan ja levitä vähitellen laajemmalle. Peltikatolla jatkuva kosteus voi lisätä pinnoitteen rasitusta ja altistaa naarmuuntuneet kohdat ruosteelle. Huopakatolla märkä roska voi edistää pinnan kulumista ja heikentää veden poistumista.
Yksittäinen lehtikerros ei vielä pilaa kattoa, mutta vuosien mittaan toistuva kosteusrasitus voi nopeuttaa katon vanhenemista. Siksi katon puhdistus kannattaa nähdä ennaltaehkäisevänä huoltona, ei vain ongelman korjaamisena.
Puhdistus auttaa huomaamaan vauriot ajoissa
Likainen katto peittää helposti alleen vaurioita. Sammaleen, lehtien ja roskien alta voi löytyä haljenneita tiiliä, irronneita pinnoitteen kohtia, ruostetta, löystyneitä kiinnikkeitä, revennyttä huopaa tai ongelmia läpivientien ympärillä.
Kun katto puhdistetaan säännöllisesti, sen pinta tulee samalla tarkastettua. Pienet viat on yleensä helpompi ja edullisempi korjata heti kuin vasta sitten, kun vesi on päässyt rakenteisiin. Esimerkiksi yksittäinen rikkoutunut kattotiili voi näyttää mitättömältä, mutta väärässä kohdassa se voi ohjata vettä aluskatteelle tai rakenteisiin.
Puhdistuksen yhteydessä on hyvä katsoa erityisesti jiirit, läpiviennit, savupiipun ympäristö, lumiesteiden ja kattosiltojen kiinnitykset sekä räystäiden reunat. Näihin kohtiin kertyy usein roskaa, ja ne ovat myös katon toiminnan kannalta kriittisiä alueita.
Vesien pitää päästä kulkemaan katolta pois esteettä
Katon tärkein tehtävä on ohjata vesi hallitusti pois rakennuksen päältä. Jos lehdet, neulaset, sammal tai muu lika tukkivat veden kulkureittejä, vesi voi alkaa padota vääriin paikkoihin.
Erityisen tarkkana kannattaa olla jiireissä, räystäillä ja vesikouruissa. Jiiriin kertynyt roska voi hidastaa veden virtausta ja pitää katon pinnan kosteana. Tukkeutunut vesikouru voi tulvia yli, jolloin vesi valuu julkisivua pitkin tai päätyy sokkelin viereen. Tukossa oleva syöksytorvi voi puolestaan estää koko rännijärjestelmän toiminnan.
Kun katto ja vesikourut pidetään puhtaina, sade- ja sulamisvedet pääsevät kulkemaan sinne, minne ne on tarkoitettu. Tämä vähentää turhaa kosteusrasitusta sekä katolla että rakennuksen seinustoilla.
Kuinka usein katto kannattaa puhdistaa?
Katon puhdistusväli riippuu rakennuksen sijainnista, ympäröivästä puustosta, katon kaltevuudesta, ilmansuunnista ja katemateriaalista. Yleispätevää aikataulua ei ole, mutta useimmissa omakotitaloissa katon ja vesikourujen kunto olisi hyvä tarkistaa vähintään kahdesti vuodessa.
Tarkastus ei aina tarkoita varsinaista katolla työskentelyä. Usein paljon näkee jo maasta käsin, ikkunasta, parvekkeelta tai tukevalta tikkaalta räystään korkeudelta. Katolle nouseminen ei ole tarpeen, jos tarkastus voidaan tehdä turvallisesti muualta.
Kevät ja syksy ovat tärkeimmät ajankohdat
Keväällä katto kannattaa tarkistaa talven jäljiltä. Lumi, jää, pakkasvaihtelut ja sulamisvedet voivat paljastaa ongelmia, joita syksyllä ei vielä ollut näkyvissä. Kevättarkastuksessa kannattaa katsoa, ovatko kattotiilet ehjiä, onko peltikatteessa naarmuja tai ruosteen alkuja, ovatko läpivientien tiivistykset kunnossa ja kulkeeko vesi pois katolta normaalisti.
Syksy on toinen tärkeä ajankohta, koska puista putoaa lehtiä, neulasia ja pieniä oksia. Juuri ennen talvea katolle ja vesikouruihin jääneet roskat voivat jäätyä, kerätä lisää kosteutta ja lisätä veden padotuksen riskiä. Kun katto ja kourut ovat puhtaat ennen pakkasia, talven rasitus on pienempi.
Puut, varjo ja katon kaltevuus vaikuttavat puhdistustarpeeseen
Puiden läheisyys lisää katon puhdistustarvetta selvästi. Erityisesti suuret lehtipuut, männyt ja kuuset pudottavat katolle lehtiä, neulasia, käpyjä ja oksia. Neulaset voivat kulkeutua helposti myös peltikaton saumoihin, tiilien väleihin ja vesikouruihin.
Varjoisa katto kuivuu hitaammin kuin aurinkoinen katto. Pohjoislape, metsän puoleinen lape tai kahden rakennuksen väliin jäävä katto voi pysyä pitkään kosteana sateen jälkeen. Tällaisissa paikoissa sammal ja levä viihtyvät tavallista paremmin.
Myös katon kaltevuus vaikuttaa. Jyrkältä katolta roskat valuvat helpommin alas, mutta jyrkällä katolla liikkuminen on vaarallisempaa. Loivalla katolla liikkuminen voi tuntua helpommalta, mutta vesi ja lika jäävät sille usein pidemmäksi aikaa. Loivat katot vaativat siksi huolellista vedenpoiston tarkkailua.
Katemateriaalit vaikuttavat puhdistustapaan
Katon materiaali määrittää pitkälti sen, miten puhdistus kannattaa tehdä. Tiilikatto kestää yleensä kevyttä harjausta, mutta tiilet voivat haljeta jalan alla ja huokoinen pinta sitoo sammalta. Peltikatolla on varottava pinnoitteen naarmuttamista. Huopakatto taas vaatii erityisen pehmeää käsittelyä, koska sen pinta voi vaurioitua voimakkaasta harjauksesta tai pesusta.
Vanhojen mineriitti- ja kuitusementtikattojen kohdalla pitää huomioida mahdollinen asbestiriski. Tällaista kattoa ei pidä pestä, hioa, porata tai käsitellä omin päin, jos materiaalin koostumuksesta ei ole varmuutta.
Tiilikaton puhdistus
Tiilikatto on yleinen ja pitkäikäinen katemateriaali, mutta se vaatii säännöllistä huoltoa. Tiilen pinta on usein huokoinen, minkä vuoksi lika, sammal ja levä tarttuvat siihen helpommin kuin sileään peltipintaan. Tiilikaton puhdistuksessa tärkeintä on käyttää riittävän hellävaraisia menetelmiä ja välttää turhaa liikkumista katolla.
Sammal, lika ja tiilen huokoinen pinta
Tiilikatolla sammal näkyy usein ensin varjoisilla lappeilla, puiden alla tai kohdissa, joihin vesi jää viipymään. Sammal saa kasvualustaa pölystä, siitepölystä, lehdistä ja muusta orgaanisesta aineksesta. Kun sammal kasvaa tiilen pinnalla ja reunoissa, se voi pitää tiilen kosteana pitkään.
Tiilen huokoinen pinta tekee siitä alttiimman kasvustolle kuin moni muu kate. Tämä ei tarkoita, että jokainen sammaltupsu olisi välitön vaara, mutta runsas sammal kannattaa poistaa ennen kuin se pääsee leviämään laajalle.
Harjaus ja varovainen sammaleenpoisto
Tiilikaton puhdistuksessa voidaan käyttää pehmeää tai keskikovaa harjaa. Harjauksen tarkoitus on irrottaa irtonainen lika, lehdet, neulaset ja sammal katteen pinnasta ilman, että tiilen pintaa rikotaan. Liian kova teräsharja tai voimakas raapiminen voi kuluttaa tiilen pintaa ja heikentää sen suojaavaa kerrosta.
Harjaussuunta kannattaa valita niin, ettei roskaa työnnetä tiilien limitysten alle. Usein turvallisin tapa on harjata ylhäältä alaspäin veden luonnollisen kulkusuunnan mukaisesti. Tiilien välejä ei pidä kaivaa väkisin auki terävillä työkaluilla.
Jos sammal on tiukassa, sen poistamiseen voidaan käyttää katemateriaalille sopivaa sammaleenpoistoainetta. Aineen kanssa on noudatettava valmistajan ohjeita, suojattava kasvit ja huolehdittava siitä, ettei kemikaaleja käytetä turhaan tai liian suurina määrinä.
Tiilikatolla liikkumisen riskit
Tiilikatolla liikkuminen vaatii varovaisuutta. Tiili voi haljeta jalan alla, varsinkin jos se on vanha, pakkasen haurastama tai valmiiksi hiushalkeamilla. Rikkoutunut tiili voi jäädä huomaamatta, jos vaurio syntyy puhdistuksen aikana ja roska peittää sen.
Katolla tulisi liikkua vain, jos se voidaan tehdä turvallisesti ja katolla on asianmukaiset kulkusillat, lapetikkaat ja tarvittaessa putoamissuojaus. Tiilen keskelle astumista kannattaa välttää; jos katolla on pakko liikkua, paino tulisi kohdistaa mahdollisimman tukeville kohdille. Märkä, sammaloitunut tai jäinen tiilikatto on erittäin liukas.
Peltikaton puhdistus
Peltikatto on sileäpintainen ja usein helppo pitää puhtaana, mutta sen pinnoite vaatii varovaisuutta. Peltikaton suurin riski puhdistuksessa on pinnoitteen naarmuuntuminen. Kun pinnoite rikkoutuu, paljas metalli voi altistua korroosiolle.
Roskien ja lian poisto pinnoitetta rikkomatta
Peltikatolta kannattaa poistaa lehdet, neulaset, oksat ja muu irtoroska säännöllisesti. Erityisesti saumat, jiirit, lumiesteiden taustat, läpivientien ympäristöt ja vesikourujen reunat keräävät helposti roskaa.
Kevyt harjaus pehmeällä harjalla tai roskien puhaltaminen ilmapuhaltimella riittää usein. Harjan tulee olla sellainen, ettei se naarmuta maalipintaa. Peltikatolla ei kannata käyttää metallisia lastoja, teräsharjoja tai kovia kaapimia.
Jos katolla on pinttynyttä likaa, sen puhdistuksessa pitää olla maltillinen. Usein sade ja kevyt pesu matalalla paineella riittävät paremmin kuin voimakas painepesu. Pesussa on vältettävä veden ohjaamista saumoihin, läpivienteihin ja pellitysten alle.
Naarmut, ruoste ja liian kova pesu
Peltikaton pinnoitteen tehtävä on suojata metallia. Jos pinnoite naarmuuntuu, vaurio voi olla aluksi pieni ja huomaamaton, mutta ajan myötä kohtaan voi muodostua ruostetta. Ruosteen alkuja kannattaa seurata erityisesti kohdissa, joissa katolla on liikkunut, tehty lumitöitä tai käytetty kovia työvälineitä.
Liian kova pesu voi rasittaa peltikaton pinnoitetta. Painepesuri voi irrottaa vanhaa maalia, viedä mukanaan heikentynyttä pinnoitetta tai painaa vettä sellaisiin kohtiin, joihin sadevesi ei normaalisti menisi. Jos peltikaton pinnoite on jo valmiiksi liituuntunut, hilseillyt tai ruosteessa, puhdistusmenetelmä kannattaa valita erityisen varovasti.
Huopakaton puhdistus
Huopakatto, bitumikatto tai palahuopakatto vaatii pehmeää käsittelyä. Sen pinta ei kestä samanlaista mekaanista rasitusta kuin moni kovapintainen kate. Huopakaton puhdistuksessa tärkeintä on poistaa roskat ja pitää veden kulkureitit avoimina ilman, että pintaa hangataan rikki.
Pehmeä käsittely ja kevyt harjaus
Huopakatolta voidaan poistaa lehdet, neulaset ja irtoroska pehmeällä harjalla tai varovasti puhaltamalla. Harjan tulee olla riittävän pehmeä, jotta se ei irrota sirotepintaa tai riko bitumipintaa. Roskia ei pidä kaapia väkisin, eikä pintaan tarttuneita kasvustoja kannata repiä voimalla.
Erityisesti loivilla huopakatoilla vedenpoisto on tärkeää. Roskat voivat kerääntyä kaivojen, jiirien, reunojen ja läpivientien ympärille. Jos vesi jää seisomaan katolle, se lisää katon rasitusta ja voi paljastaa puutteita kallistuksissa tai vedenpoistossa.
Miksi huopakattoa ei kannata pestä voimakkaasti?
Voimakas pesu voi vahingoittaa huopakaton pintaa. Painepesuri voi irrottaa sirotepintaa, avata saumoja tai painaa vettä rakenteisiin. Pienikin vaurio voi olla haitallinen, koska huopakaton toiminta perustuu yhtenäiseen ja tiiviiseen pintaan.
Huopakatolla ongelmia ei pidä ratkaista voimalla. Jos katto on hyvin likainen, sammaloitunut, kupruilla, revennyt tai siinä on seisovaa vettä, pelkkä puhdistus ei välttämättä riitä. Silloin katon kunto kannattaa arvioida ennen kuin pintaa käsitellään enempää.
Vanhan mineriitti- tai kuitusementtikaton puhdistus
Vanhoihin mineriitti- ja kuitusementtikattoihin pitää suhtautua varovaisesti. Monissa vanhoissa kuitusementtituotteissa on voitu käyttää asbestia. Pelkkä katon ulkonäkö ei aina riitä kertomaan, sisältääkö materiaali asbestia vai ei.
Asbestiriski ja miksi vanhaa kattoa ei pidä pestä omin päin
Asbestia mahdollisesti sisältävää katetta ei pidä pestä, hioa, harjata kovakouraisesti, porata, rikkoa tai purkaa omin päin. Vaarana on, että materiaalista vapautuu pölyä, joka voi sisältää terveydelle haitallisia asbestikuituja. Erityisen riskialttiita ovat työt, joissa vanhaa katemateriaalia rikotaan tai kulutetaan mekaanisesti.
Jos katto on vanha kuitusementtikatto eikä materiaalin koostumuksesta ole varmaa tietoa, puhdistusta ei kannata aloittaa ennen asian selvittämistä. Vähintäänkin tulee selvittää rakennusvuosi, käytetty katemateriaali ja mahdolliset aiemmat tutkimukset. Jos kattoa aiotaan purkaa, korjata tai käsitellä tavalla, jossa materiaali rikkoutuu, asbestiasia on selvitettävä asianmukaisesti.
Vanhan mineriittikaton kohdalla turvallisin lähtökohta on pidättäytyä itse tehtävästä pesusta ja mekaanisesta puhdistuksesta. Katon kuntoa voi tarkkailla maasta käsin, mutta itse katemateriaaliin kajoaminen on eri asia.
Katon puhdistus harjalla
Harja on monessa tilanteessa hyvä ja yksinkertainen väline katon puhdistukseen. Harjaus sopii erityisesti irtoroskan, kevyen lian ja osan sammaleesta poistamiseen. Harjaus ei kuitenkaan tarkoita kovaa hankaamista. Katon pinta ei ole lattia, jota voi jynssätä voimalla.
Millainen harja sopii katon puhdistukseen?
Katon puhdistukseen sopii yleensä pehmeä tai puolipehmeä harja. Harjan valinta riippuu katemateriaalista. Peltikatolla ja huopakatolla harjan tulee olla selvästi pehmeä, jotta pinnoite ei naarmuunnu tai pinta vaurioidu. Tiilikatolla voidaan käyttää hieman jämäkämpää harjaa, mutta teräsharjaa tai kovaa kaavintaa kannattaa välttää.
Pitkävartinen harja voi auttaa, jos puhdistus onnistuu räystäältä, tukevalta työtasolta tai maasta käsin. Tällöin katolle ei välttämättä tarvitse nousta lainkaan. Työvälineen pitää kuitenkin olla hallittavissa. Liian pitkä tai painava varsi voi aiheuttaa horjahtamisen, jos sitä käytetään tikkailla.
Miten katto harjataan katetta vaurioittamatta?
Harjaus kannattaa tehdä veden kulkusuunnan mukaisesti ylhäältä alaspäin. Näin roska ei työnny limitysten, saumojen tai katteen reunojen alle. Voimaa tarvitaan yleensä vähemmän kuin aluksi luulisi. Tarkoitus on irrottaa pinnalla oleva lika, ei kuluttaa katemateriaalia.
Harjatessa kannattaa edetä rauhallisesti ja tarkkailla samalla katteen kuntoa. Jos harja irrottaa pinnoitetta, pintaa murenee tai katteesta lähtee poikkeuksellisen paljon materiaalia, työ on syytä keskeyttää. Silloin kyse ei välttämättä ole enää tavallisesta puhdistuksesta, vaan katon pinta voi olla kulunut tai vaurioitunut.
Roskia ei pidä harjata suoraan vesikouruihin, ellei kouruja puhdisteta heti perään. Muuten ongelma siirtyy vain katolta ränneihin. Paras tapa on kerätä suuremmat roskat hallitusti pois tai ohjata ne kohtaan, josta ne saadaan turvallisesti kerättyä.
Milloin harjaaminen kannattaa jättää tekemättä?
Harjaamista ei kannata tehdä, jos katto on märkä, jäinen, luminen, hyvin jyrkkä tai muuten liukas. Myös kova tuuli tekee työstä vaarallista. Jos katto on huonokuntoinen, pinnoite hilseilee, tiilet murenevat tai huovassa on repeämiä, harjaus voi pahentaa vaurioita.
Harjaaminen kannattaa jättää tekemättä myös silloin, jos puhdistettava kate voi sisältää asbestia. Vanhojen kuitusementtikattojen kohdalla mekaaninen harjaus voi vapauttaa pölyä, eikä riskiä pidä ottaa ilman asianmukaista selvitystä.
Katon puhdistus ilmapuhaltamalla
Ilmapuhallin on hyödyllinen apuväline silloin, kun katolta halutaan poistaa kevyttä irtoroskaa. Se toimii parhaiten kuivien lehtien, neulasten, siitepölyn ja pienen roskan poistamiseen. Puhallin ei kuitenkaan korvaa varsinaista katon kuntotarkastusta eikä sovi kaikkiin tilanteisiin.
Milloin puhallin on hyvä apuväline?
Puhallin on hyvä vaihtoehto silloin, kun roskat ovat kuivia ja irtonaisia. Se voi olla harjaa hellävaraisempi, koska katon pintaa ei hangata. Puhallinta voidaan käyttää esimerkiksi peltikatolla, tiilikatolla ja joissakin tilanteissa huopakatolla, kunhan puhallus tehdään varovasti eikä sillä irroteta katemateriaalin pintaa.
Parhaimmillaan puhallin toimii säännöllisessä ylläpitopuhdistuksessa. Kun katolta poistetaan lehdet ja neulaset ennen kuin ne ehtivät maatua ja painua kiinni pintaan, työ on kevyempää ja katto rasittuu vähemmän.
Lehtien, neulasten ja irtoroskan poistaminen
Puhaltaminen kannattaa tehdä siten, että roska ohjataan pois katolta hallitusti. Roskaa ei ole järkevää puhaltaa vesikouruihin, koska tukos voi syntyä nopeasti. Jos roskia päätyy kouruihin, ne pitää puhdistaa työn jälkeen.
Puhallussuunta on tärkeä. Ilmaa ei pidä suunnata voimakkaasti katteen limitysten, saumojen, pellitysten tai läpivientien alle. Katto on suunniteltu kestämään ylhäältä ja veden kulkusuunnasta tulevaa sadetta, ei välttämättä voimakasta ilmavirtaa väärästä suunnasta.
Mitä puhaltamisessa pitää varoa?
Puhallin voi tuntua kevyeltä työvälineeltä, mutta katolla käytettynä se voi lisätä horjahtamisen riskiä. Laitteen paino, ääni, ilmavirran vastavoima ja johdot tai akut voivat häiritä tasapainoa. Katolla ei pidä käyttää puhallinta, jos liikkuminen ei ole muutenkin turvallista.
Kuiva pöly, siitepöly, sammalen murut ja muu hieno aines voivat nousta ilmaan puhaltamisen aikana. Silmien ja hengityksen suojaaminen voi olla tarpeen. Puhaltamista kannattaa välttää myös silloin, kun roskat voivat lentää naapurin puolelle, ilmanvaihtoaukkoihin, avoimiin ikkunoihin tai terassille.
Katon pesu ja huomioitavat asiat
Katon pesu kuulostaa yksinkertaiselta ratkaisulta likaiseen kattoon, mutta pesuun liittyy useita riskejä. Etenkin painepesuri voi vahingoittaa katetta, jos sitä käytetään väärin tai väärälle materiaalille. Katon pesussa pitää aina miettiä, mitä ongelmaa ollaan ratkaisemassa ja voiko samaan lopputulokseen päästä kevyemmällä menetelmällä.
Miksi painepesuri voi vahingoittaa kattoa?
Painepesurin vesisuihku on voimakas. Se voi kuluttaa pinnoitteita, irrottaa tiilen pintaa, rikkoa huopakaton sirotepintaa tai avata vanhoja saumoja. Väärä suuttimen kulma tai liian lyhyt etäisyys pintaan voi tehdä vahinkoa nopeasti.
Painepesu voi myös antaa väärän turvallisuuden tunteen. Katto näyttää pesun jälkeen puhtaammalta, mutta samalla sen suojaava pinta on saattanut ohentua. Jos pesu tehdään liian kovalla paineella, katto voi likaantua jatkossa entistä helpommin, koska karhentunut pinta kerää uutta likaa ja kasvustoa.
Vesi voi päästä katteen alle
Katto on rakennettu ohjaamaan sadevesi alas katon pintaa pitkin. Painepesurin vesi voi kuitenkin osua katteeseen eri kulmasta ja kovemmalla voimalla kuin tavallinen sade. Tällöin vettä voi päästä saumojen, limitysten, tiilien välisten rakojen, pellitysten tai läpivientien alle.
Erityisen riskialttiita ovat vanhat katot, loivat lappeet, läpivientien ympäristöt ja kohdat, joissa tiivistykset eivät ole enää parhaassa kunnossa. Veden pääsy katteen alle ei välttämättä näy heti sisällä asti, mutta se voi kastella aluskatetta, ruoteita tai muita rakenteita.
Katteen pinnoite voi kulua tai rikkoutua
Monen katteen käyttöikä riippuu paljon pinnan kunnosta. Peltikaton maalipinta, betonitiilen pinnoite ja huopakaton sirotepinta suojaavat alla olevaa materiaalia. Jos pinta vaurioituu, katto voi alkaa kulua nopeammin.
Pesu ei siis ole vain puhdistamista, vaan se on aina myös mekaanista rasitusta. Mitä vanhempi ja kuluneempi katto on, sitä varovaisempi puhdistuksessa pitää olla. Jos katon pinta irtoaa pesussa, ongelma ei ole lika vaan katon pinnoitteen heikko kunto.
Pesuaineet voivat aiheuttaa haittaa katolle, pihalle ja sadevesille
Katon pesussa käytettävät aineet eivät jää vain katolle. Sade ja huuhteluvesi kuljettavat niitä vesikouruihin, syöksytorviin, pihalle, ojiin ja mahdollisesti sadevesijärjestelmään. Siksi pesuaineiden käyttöä pitää harkita tarkasti.
Väärä pesuaine voi vahingoittaa katteen pintaa, värjättyjä pellityksiä, kasveja, terassipintoja tai sadevesijärjestelmää. Myös liian vahva seos tai liian pitkä vaikutusaika voi aiheuttaa haittaa. Jos pesuaineita käytetään, niiden pitää soveltua kyseiselle katemateriaalille ja käyttöohjeita on noudatettava tarkasti.
Kasvit, istutukset, sadevesikaivot ja herkät pinnat kannattaa suojata. Pesuvesiä ei pidä johtaa huolimattomasti ympäristöön, varsinkaan jos käytössä on vahvoja kemikaaleja tai katolta irtoaa runsaasti likaa.
Milloin katon pesua ei kannata tehdä?
Katon pesua ei kannata tehdä, jos katto on huonokuntoinen, pinnoite irtoaa, katteessa on halkeamia, saumat ovat auki tai läpivienneissä on puutteita. Pesu voi pahentaa tilannetta ja viedä vettä kohtiin, joihin sitä ei saisi päätyä.
Painepesua ei kannata tehdä myöskään jyrkällä, liukkaalla tai vaikeasti saavutettavalla katolla ilman asianmukaisia turvajärjestelyjä. Märkä katto on aina kuivaa liukkaampi. Lisäksi pesuletku, painepesurin ääni ja työasennot lisäävät tapaturmariskiä.
Vanhaa asbestia mahdollisesti sisältävää kattoa ei pidä pestä omin päin. Voimakas vesisuihku tai mekaaninen käsittely voi irrottaa materiaalista haitallista pölyä tai jätettä, jonka käsittely vaatii erityistä osaamista.
Sammaleen poisto katolta
Sammal on yksi yleisimmistä syistä katon puhdistamiseen. Se näkyy usein ensin pieninä vihreinä laikkuina, mutta voi vuosien kuluessa levitä laajoille alueille. Sammaleenpoistossa tärkeintä on maltti. Kattoa ei pidä repiä, raapia tai pestä rajusti vain siksi, että pinta halutaan nopeasti puhtaaksi.
Miksi sammal kasvaa katolla?
Sammal viihtyy kosteassa ja varjoisassa ympäristössä. Katolla sen kasvua lisäävät puiden läheisyys, hidas kuivuminen, pohjoislape, karkea tai huokoinen pinta sekä katolle jäävä orgaaninen aines. Kun katolla on pölyä, lehtiä ja siitepölyä, sammal saa paremman tarttumapinnan.
Tiilikatoilla sammal on yleisempää kuin sileillä peltikatoilla, mutta sammalta voi muodostua lähes mille tahansa katolle, jos olosuhteet ovat sopivat. Myös katon ikä vaikuttaa: vanha ja kulunut pinta kerää kasvustoa helpommin kuin uusi ja ehjä pinta.
Mitä haittaa sammaleesta voi olla?
Sammal sitoo kosteutta ja hidastaa katon kuivumista. Tämä lisää katteen pintaan kohdistuvaa rasitusta. Tiilikatolla sammal voi kasvaa tiilien reunoissa ja väleissä, jolloin se voi pidättää vettä ja likaa. Pakkasella kosteus voi jäätyä, mikä lisää rasitusta huokoisissa materiaaleissa.
Sammal voi myös peittää katon vaurioita. Sen alta voi löytyä haljenneita tiiliä, kulunutta pinnoitetta, ruosteen alkuja tai kohtia, joissa vesi ei kulje normaalisti. Runsas sammal ei siis ole pelkkä ulkonäkökysymys, vaan merkki siitä, että katto tarvitsee tarkastusta ja huoltoa.
Mekaaninen sammaleenpoisto harjalla
Mekaaninen sammaleenpoisto tarkoittaa sammaleen irrottamista esimerkiksi harjalla. Menetelmä sopii parhaiten silloin, kun sammal on irtonaista eikä sitä tarvitse repiä väkisin. Harjan tulee olla katemateriaalille sopiva, eikä työssä pidä käyttää teräviä kaapimia tai kovaa metalliharjaa.
Sammal kannattaa poistaa rauhallisesti pienissä osissa. Katon pintaa pitää tarkkailla työn aikana. Jos tiilen pinta murenee, peltikaton pinnoite naarmuuntuu tai huopakaton sirote irtoaa, menetelmä on liian raju.
Harjauksen jälkeen roskat on poistettava katolta ja vesikouruista. Jos sammal harjataan alas mutta se jätetään ränneihin, seurauksena voi olla tukos heti seuraavalla sateella.
Sammaleenpoistoaineet ja niiden käyttö varoen
Sammaleenpoistoaineita käytetään usein silloin, kun mekaaninen poisto ei yksin riitä tai kasvustoa halutaan vähentää vähitellen. Aineissa on eroja, ja niitä saa käyttää vain valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kaikki aineet eivät sovi kaikille katemateriaaleille.
Ennen aineen käyttöä pitää selvittää, soveltuuko se kyseiselle katolle, miten se levitetään, pitääkö pinta huuhdella ja miten kasvit sekä sadevesijärjestelmä suojataan. Liian vahva aine tai väärä käyttötapa voi vahingoittaa kattoa, pihan kasvillisuutta tai ympäristöä.
Sammaleenpoistoaine ei myöskään korjaa katon varsinaisia ongelmia. Jos sammal johtuu jatkuvasta kosteudesta, tukkeutuneista kouruista, puiden aiheuttamasta roskakuormasta tai huonosta vedenpoistosta, syy kannattaa hoitaa samalla.
Milloin sammaleenpoisto kannattaa jättää ammattilaiselle?
Sammaleenpoisto kannattaa jättää ammattilaiselle, jos katto on korkea, jyrkkä, liukas, huonokuntoinen tai vaikeasti saavutettava. Sama koskee tilanteita, joissa katolla ei ole turvallisia kulkuteitä tai putoamissuojausta.
Työ kannattaa jättää osaavalle tekijälle myös silloin, jos sammalta on hyvin paljon, katemateriaali on haurastunut tai puhdistustavan valinta on epäselvä. Vanhan kuitusementtikaton kohdalla sammaleenpoistoa ei pidä tehdä itse, jos asbestin mahdollisuutta ei ole suljettu pois.
Vesikourujen puhdistus
Vesikourujen puhdistus on yksi tärkeimmistä katon huoltotöistä. Kourut ja syöksytorvet ovat osa katon vedenpoistoa. Jos ne eivät toimi, vesi ei poistu hallitusti katolta, vaikka kate itsessään olisi kunnossa.
Miksi kourut pitää pitää puhtaina?
Vesikouruihin kertyy lehtiä, neulasia, sammalta, hiekkaa, siitepölyä ja muuta roskaa. Kun roska pakkautuu kouruun, vesi ei pääse virtaamaan syöksytorveen. Tukkeutunut kouru voi tulvia yli, jolloin vesi valuu räystäille, julkisivulle tai sokkelin viereen.
Talvella kouruun jäänyt märkä roska voi jäätyä. Jää ja roska lisäävät painoa, rasittavat kourun kiinnikkeitä ja voivat estää sulamisvesien poistumisen. Pahimmillaan vesi etsii reitin väärästä paikasta.
Lehtien, neulasten ja muun roskan poistaminen
Kourut voi puhdistaa käsin, pienellä kourukauhalla, pehmeällä harjalla tai muulla tähän tarkoitukseen sopivalla välineellä. Teräviä työkaluja kannattaa välttää, jotta kourun pinnoite ei naarmuunnu. Kourusta poistettu roska kannattaa kerätä astiaan tai pressulle, ei pudottaa hallitsemattomasti istutusten tai kulkuväylien päälle.
Puhdistuksen jälkeen kouruun voi kaataa varovasti vettä ja katsoa, virtaako se syöksytorveen normaalisti. Jos vesi jää seisomaan kouruun, kourun kaato voi olla väärä tai syöksytorvi voi olla tukossa.
Syöksytorvien toiminnan tarkistaminen
Syöksytorven tukos ei aina näy ylhäältä. Vesi voi seistä kourussa, vaikka kouru olisi muuten puhdas. Tukos syntyy usein lehdistä, neulasista, sammaleesta tai jäästä.
Syöksytorven toimintaa voi tarkistaa johtamalla kouruun vettä ja seuraamalla, tuleeko se normaalisti alas. Jos vesi ei kulje, tukosta ei kannata avata väkisin kovilla työkaluilla, jotka voivat rikkoa torven. Irrotettava syöksytorven alaosa tai puhdistusluukku helpottaa työtä, jos sellainen on.
Turvallinen työskentely tikkailla
Vesikourujen puhdistus tehdään usein tikkailla, ja juuri siinä piilee työn suurin riski. Tikkaiden pitää olla tukevalla, tasaisella alustalla. Niitä ei pidä asettaa liukkaalle, pehmeälle tai epätasaiselle maalle ilman asianmukaista tukea.
Tikkailta ei pidä kurotella sivulle. Jos puhdistettava kohta ei ylety turvallisesti, tikkaat siirretään. Työ kannattaa tehdä rauhassa, molemmat jalat tukevasti askelmilla. Toinen henkilö voi varmistaa tikkaita alhaalta, mutta se ei korvaa tukevaa asennusta.
Jos kourut ovat korkealla, maasto on hankala tai rakennus on useampikerroksinen, tikkailla tehtävä puhdistus ei välttämättä ole järkevää. Tällöin turvallisempi ratkaisu voi olla teline, henkilönostin tai työn teettäminen ammattilaisella.
Mitä katon puhdistustöitä voi tehdä itse?
Osa katon puhdistukseen liittyvistä töistä sopii huolelliselle omakotiasujalle, kun olosuhteet ovat hyvät ja työ voidaan tehdä turvallisesti. Itse tehtävissä töissä tärkein raja kulkee turvallisuuden kohdalla. Jos työ vaatii katolla liikkumista ilman asianmukaisia varusteita, se ei ole enää tavallinen kotipihan huoltoaskare.
Maasta käsin tehtävä tarkastus
Maasta käsin tehtävä tarkastus on turvallinen ja hyödyllinen tapa seurata katon kuntoa. Kattoa voi tarkastella eri puolilta rakennusta, kiikareilla tai kameran zoomilla. Tarkastuksessa kannattaa katsoa, näkyykö katolla rikkoutuneita tiiliä, irronneita pellityksiä, roskakertymiä, painumia, ruostetta, sammalkasvustoa tai kourujen tulvimisen merkkejä.
Myös ullakko tai yläpohja voi kertoa katon kunnosta. Jos sisäpuolella näkyy kosteuden jälkiä, tummentumia, valumajälkiä tai poikkeavaa hajua, asia kannattaa selvittää ennen kuin ongelma pahenee.
Kevyt roskien poisto turvallisesti saavutettavilta kohdilta
Kevyen roskan poistaminen voi olla itse tehtävä työ, jos roskat ovat turvallisesti saavutettavissa esimerkiksi matalalta lappeelta, tukevalta työtasolta tai maasta käsin pitkävartisella välineellä. Tällöinkin pitää varoa vaurioittamasta katetta tai työntämästä roskaa katteen alle.
Jos roskien poistaminen edellyttää jyrkälle tai märälle katolle nousemista, työ ei ole enää turvallinen kotikonstein tehtäväksi. Katto voi näyttää pitävältä, mutta sammal, pöly, kosteus ja pinnoitteen kuluminen tekevät siitä helposti liukkaan.
Vesikourujen puhdistus matalalta ja tukevalta alustalta
Matalan rakennuksen vesikourujen puhdistus voi onnistua itse, jos tikkaat saadaan asetettua tukevasti ja työ voidaan tehdä kurottelematta. Kourut kannattaa puhdistaa rauhallisesti osissa. Tikkaita siirretään mieluummin liian usein kuin kurotellaan liian pitkälle.
Jos kourut ovat korkealla, rakennuksen vierusta viettää, alusta on pehmeä tai tikkaiden asettaminen tuntuu epävarmalta, työ kannattaa jättää tekemättä itse. Putoamisriski on todellinen, vaikka työ itsessään vaikuttaisi pieneltä.
Millaiset varusteet ja olosuhteet tarvitaan?
Katon ja kourujen puhdistukseen tarvitaan tukevat jalkineet, pitävät käsineet, silmien suojaus, sopiva harja tai puhdistusväline sekä turvallinen työskentelyalusta. Jos katolla liikutaan, tarvitaan asianmukaiset kattoturvatuotteet ja tarvittaessa putoamissuojaimet.
Sää vaikuttaa paljon työn turvallisuuteen. Kattoa ei kannata puhdistaa sateella, pakkasella, kovalla tuulella, helteessä tai silloin, kun pinta on märkä tai jäinen. Paras hetki on kuiva, tyyni ja valoisa päivä. Työtä ei kannata tehdä kiireessä eikä väsyneenä.
Mitä katon puhdistustöitä ei kannata tehdä itse?
Kaikki katon puhdistustyöt eivät sovi itse tehtäviksi. Rajan vetäminen voi tuntua vaikealta, mutta hyvä perussääntö on yksinkertainen: jos työssä on merkittävä putoamisriski, katemateriaalin vaurioitumisen riski tai terveysriski, sitä ei kannata tehdä omin päin.
Jyrkän, korkean tai liukkaan katon puhdistus
Jyrkälle tai korkealle katolle nouseminen on aina riskialtista. Märkä sammal, pöly, jää, siitepöly ja kulunut pinnoite voivat tehdä katosta liukkaan myös silloin, kun se näyttää kuivalta. Katolla työskentely vaatii muutakin kuin varovaisuutta: tarvitaan turvallinen kulkutie, oikeat varusteet ja tieto siitä, miten katolla liikutaan.
Jos katolla ei ole kattosiltoja, lapetikkaita, turvakiskoja tai muita turvallista liikkumista tukevia ratkaisuja, puhdistusta ei pidä tehdä itse. Sama koskee tilanteita, joissa katon kaltevuus tai korkeus tekee pienestäkin virheestä vaarallisen.
Painepesu katolla
Painepesu katolla on työ, jota ei yleensä kannata tehdä itse. Siinä yhdistyvät liukas märkä pinta, voimakas laite, letkujen aiheuttama kompastumisriski ja mahdollisuus vahingoittaa katetta. Lisäksi oikean paineen, suuttimen, etäisyyden ja pesusuunnan arviointi vaatii kokemusta.
Jos katto on tarkoitus pestä, ensin kannattaa arvioida, onko pesu lainkaan tarpeen. Usein harjaus, puhallus, kourujen puhdistus ja sammaleen hallittu poisto ovat parempia vaihtoehtoja kuin voimakas pesu.
Huonokuntoisen katon puhdistus
Huonokuntoista kattoa ei pidä puhdistaa voimakkaasti. Jos katteessa on halkeamia, irronnutta pinnoitetta, ruostetta, repeämiä, painumia tai muita selviä vaurioita, puhdistus voi pahentaa tilannetta. Ensin pitää selvittää katon kunto ja tarvittavat korjaukset.
Erityisen varovainen pitää olla vanhojen tiilikattojen, ruosteisten peltikattojen ja haurastuneiden huopakattojen kanssa. Puhdistus ei korvaa korjausta, eikä likaista mutta ehjää kattoa pidä muuttaa puhtaaksi mutta vaurioituneeksi katoksi.
Vanhan asbestia mahdollisesti sisältävän katon käsittely
Vanhaa kuitusementti- tai mineriittikattoa ei pidä käsitellä itse, jos asbestin mahdollisuutta ei ole suljettu pois. Pesu, harjaus, hionta, poraus, leikkaaminen ja purkaminen voivat kaikki olla riskialttiita, jos materiaali sisältää asbestia.
Tällaisen katon kohdalla turvallisin ratkaisu on selvittää materiaali ennen toimenpiteitä. Jos katto sisältää asbestia tai sitä on syytä epäillä, työ vaatii asianmukaiset menettelyt ja osaamisen.
Katon puhdistuksen yleisimmät virheet
Katon puhdistuksessa virheet syntyvät usein kiireestä, vääristä työvälineistä tai siitä, että kattoa käsitellään liian voimakkaasti. Katto ei välttämättä vaurioidu heti näkyvästi, mutta väärä puhdistustapa voi lyhentää sen käyttöikää.
Liian kova harja tai väärä työväline
Kova harja, teräsharja, metallilasta tai terävä kaavin voi vahingoittaa katteen pintaa. Peltikatolla ne voivat naarmuttaa pinnoitetta, tiilikatolla kuluttaa pintaa ja huopakatolla rikkoa sirote- tai bitumikerrosta.
Oikea työväline valitaan aina katemateriaalin mukaan. Jos sopivasta välineestä ei ole varmuutta, turvallisinta on aloittaa mahdollisimman hellävaraisella menetelmällä ja tarkkailla, miten kate reagoi.
Painepesurin käyttö väärin
Painepesurin suurin virhe on liian kova paine ja liian lyhyt etäisyys katteen pintaan. Toinen yleinen virhe on veden suuntaaminen saumojen, limitysten tai läpivientien alle. Tällöin vesi voi päätyä paikkoihin, joihin sitä ei ole tarkoitettu.
Painepesu voi näyttää onnistuneelta heti työn jälkeen, mutta vauriot näkyvät vasta myöhemmin pinnoitteen kulumisena, ruosteena, vuotoina tai nopeampana likaantumisena.
Sammaleen repiminen väkisin
Sammaleen väkisin repiminen voi irrottaa samalla katteen pintaa. Tämä on erityisen haitallista tiili- ja huopakatoilla. Jos sammal ei irtoa kevyesti, on parempi harkita muuta menetelmää kuin lisätä voimaa.
Sammaleenpoistossa kärsivällisyys toimii usein paremmin kuin raju käsittely. Kasvuston vähentäminen voi vaatia useamman vaiheen ja katon olosuhteiden parantamista, kuten roskien säännöllistä poistoa ja varjostavien oksien karsimista.
Roskien jättäminen vesikouruihin
Yksi tavallisimmista virheistä on harjata katolta roskat alas suoraan vesikouruihin ja jättää kourut puhdistamatta. Tällöin katon pinta näyttää siistiltä, mutta vedenpoisto voi tukkeutua.
Katolta irtoava sammal, lehdet ja neulaset pitää poistaa myös kouruista. Muuten seuraava sade voi paljastaa ongelman tulvivina ränneinä.
Katolla liikkuminen ilman riittäviä turvavarusteita
Katolla liikkuminen ilman turvallista kulkutietä, pitäviä jalkineita ja tarvittavaa putoamissuojausta on vakava riski. Putoaminen voi tapahtua nopeasti, eikä matalakaan katto ole vaaraton.
Turvallisuutta ei pidä arvioida pelkän tunteen perusteella. Jos katolla liikkuminen epäilyttää, se on yleensä merkki siitä, että työtä ei kannata tehdä itse.
Katon puhdistuksen yhteydessä kannattaa tarkistaa
Katon puhdistus on hyvä hetki tehdä samalla silmämääräinen kuntotarkastus. Kun roskat ja lika poistuvat, katon yksityiskohdat näkyvät paremmin. Tarkastus kannattaa tehdä järjestelmällisesti, jotta olennaiset kohdat eivät jää huomaamatta.
Katteen pinnan kunto
Katteen pinnasta kannattaa katsoa, onko siinä kulumaa, hilseilyä, värimuutoksia, naarmuja, painumia, repeämiä tai kohtia, joihin vesi jää seisomaan. Peltikatolla huomio kiinnittyy pinnoitteen kuntoon ja ruosteen alkuun. Tiilikatolla katsotaan tiilien eheyttä ja pinnan kulumista. Huopakatolla tarkistetaan repeämät, kuprut, saumat ja sirotepinnan kunto.
Rikkinäiset tiilet, ruoste ja halkeamat
Rikkinäinen kattotiili kannattaa vaihtaa mahdollisimman pian. Pienikin halkeama voi päästää vettä väärään paikkaan. Peltikatolla ruosteeseen kannattaa puuttua ennen kuin se leviää. Huopakatolla pienet repeämät ja halkeamat voivat kasvaa, jos niihin pääsee vettä ja jäätymistä.
Vaurioiden kohdalla tärkeää on selvittää myös syy. Onko kyse yksittäisestä iskusta, iän tuomasta kulumisesta, puun oksasta, väärästä liikkumisesta katolla vai laajemmasta katon vanhenemisesta?
Läpiviennit, saumat ja jiirit
Läpiviennit ovat katon riskikohtia. Ilmanvaihtoputket, savupiippu, kattoluukut, antenniläpiviennit ja muut katon läpi tulevat rakenteet pitää tarkistaa huolellisesti. Tiivisteiden, pellitysten ja saumojen tulee olla ehjiä ja paikoillaan.
Jiirit keräävät helposti vettä, lunta ja roskaa, koska niissä kahden lappeen vedet kohtaavat. Jiireistä kannattaa poistaa lehdet ja neulaset säännöllisesti. Jos jiirissä näkyy ruostetta, vaurioita tai seisovaa vettä, asia kannattaa selvittää tarkemmin.
Vesikourut ja syöksytorvet
Puhdistuksen lopuksi kannattaa tarkistaa, että vesikourut ovat ehjät, kiinnikkeet pitävät ja vesi kulkee syöksytorviin. Kourujen ei pitäisi roikkua, vuotaa saumoista tai kaataa vettä väärään suuntaan.
Syöksytorvien alapäissä kannattaa katsoa, mihin vesi johdetaan. Vesi ei saisi jäädä rakennuksen sokkelin viereen. Toimiva sadevesien ohjaus suojaa paitsi kattoa myös rakennuksen perustuksia ja pihan rakenteita.
Usein kysytyt kysymykset katon puhdistuksesta
Kuinka usein katto pitäisi puhdistaa?
Katon kunto kannattaa tarkistaa vähintään keväällä ja syksyllä. Varsinainen puhdistustarve riippuu ympäristöstä. Jos talon lähellä on paljon puita, katolle kertyy sammalta tai vesikourut täyttyvät nopeasti, puhdistus voi olla tarpeen useammin kuin avoimella ja aurinkoisella paikalla sijaitsevassa talossa.
Voiko katon puhdistaa itse?
Kevyen tarkastuksen, yksittäisten irtoroskien poistamisen ja matalalla sijaitsevien vesikourujen puhdistuksen voi usein tehdä itse, jos työskentely onnistuu turvallisesti. Katolle nousemista, jyrkällä katolla liikkumista, painepesua ja huonokuntoisen katon käsittelyä ei yleensä kannata tehdä omin päin.
Mikä on turvallisin tapa poistaa roskat katolta?
Turvallisin tapa on poistaa roskat maasta käsin, tukevalta työtasolta tai muusta turvallisesta paikasta ilman katolle nousemista. Kevyt harjaus pehmeällä harjalla tai irtoroskien puhaltaminen voi sopia tilanteeseen, kunhan katemateriaalia ei naarmuteta eikä roskia työnnetä katteen saumojen tai limitysten alle.
Voiko kattoa pestä painepesurilla?
Painepesurin käyttö katolla on riskialtista. Liian kova paine voi kuluttaa pinnoitetta, rikkoa huopakaton pintaa, irrottaa tiilen suojakerrosta tai painaa vettä katteen alle. Painepesu voi myös tehdä katosta erittäin liukkaan työn aikana. Siksi katon puhdistuksessa kannattaa suosia hellävaraisempia menetelmiä aina kun se on mahdollista.
Miten sammal kannattaa poistaa katolta?
Sammal kannattaa poistaa varovasti katemateriaalille sopivalla tavalla. Irtonainen sammal voidaan usein harjata pois pehmeällä tai puolipehmeällä harjalla. Sammalta ei pidä repiä väkisin, koska samalla voi irrota katteen pintaa. Jos sammalta on paljon tai katto on jyrkkä, liukas tai huonokuntoinen, työ kannattaa jättää ammattilaiselle.
Onko sammal katolla vaarallista?
Yksittäinen sammallaikku ei yleensä tarkoita välitöntä vaaraa, mutta runsas sammal voi aiheuttaa ongelmia. Sammal sitoo kosteutta, hidastaa katon kuivumista ja voi peittää alleen vaurioita. Tiilikatolla se voi lisätä kosteuden ja pakkasrasituksen vaikutusta, ja peltikatolla jatkuva kosteus voi rasittaa pinnoitetta.
Miten peltikatto puhdistetaan oikein?
Peltikatto puhdistetaan hellävaraisesti, jotta pinnoite ei naarmuunnu. Pehmeä harja, kevyt huuhtelu tai irtoroskien puhaltaminen riittää usein. Teräsharjoja, metallisia kaapimia ja liian kovaa pesua kannattaa välttää, koska pinnoitteen vaurioituminen voi altistaa pellin ruosteelle.
Miten tiilikatto puhdistetaan?
Tiilikatto voidaan puhdistaa varovasti harjaamalla irtoroskat, lehdet ja sammal pois. Harjauksen tulisi tapahtua veden kulkusuunnan mukaisesti, jotta likaa ei työnnetä tiilien alle. Tiilikatolla liikkumisessa pitää olla erityisen varovainen, koska tiilet voivat haljeta jalan alla ja märkä tai sammaloitunut tiili on liukas.
Miksi vesikourujen puhdistus on tärkeää?
Vesikourut ohjaavat sade- ja sulamisvedet pois katolta ja rakennuksen vierustalta. Jos kourut tukkeutuvat lehdistä, neulasista tai sammaleesta, vesi voi tulvia yli ja valua julkisivulle, räystäille tai sokkelin viereen. Tukkeutuneet kourut voivat myös jäätyä talvella ja rasittaa kiinnikkeitä.
Milloin katon puhdistus kannattaa jättää tekemättä itse?
Katon puhdistusta ei kannata tehdä itse, jos katto on korkea, jyrkkä, märkä, jäinen, sammaloitunut tai muuten liukas. Työ kannattaa jättää tekemättä myös silloin, jos katto on huonokuntoinen, puhdistus vaatisi painepesua tai katemateriaali voi sisältää asbestia. Turvallisuus on aina tärkeämpää kuin katon nopea puhdistaminen.
Yhteenveto
Katon puhdistus kannattaa tehdä säännöllisesti, mutta harkiten. Hyvä puhdistus ei tarkoita mahdollisimman kovaa pesua, vaan katemateriaalille sopivaa, turvallista ja riittävän hellävaraista käsittelyä. Usein tärkeintä on poistaa lehdet, neulaset, sammal ja muu roska ennen kuin ne sitovat kosteutta ja tukkivat vedenpoiston.
Tiilikatto kestää varovaista harjausta, mutta tiilillä liikkuminen voi rikkoa katetta. Peltikatolla pitää varoa pinnoitteen naarmuuntumista. Huopakatto vaatii pehmeää käsittelyä, eikä sitä pidä pestä voimakkaasti. Vanhojen kuitusementtikattojen kohdalla mahdollinen asbestiriski on otettava vakavasti.
Itse voi tehdä lähinnä tarkastuksia, kevyttä roskien poistoa ja matalalta turvallisesti saavutettavien vesikourujen puhdistusta. Jyrkät, korkeat, liukkaat, huonokuntoiset tai asbestia mahdollisesti sisältävät katot kannattaa jättää osaavien tekijöiden hoidettavaksi.
Kun katto pidetään puhtaana ja sen kuntoa seurataan säännöllisesti, pienet ongelmat huomataan ajoissa. Se on usein paras tapa pidentää katon käyttöikää ja välttää turhia kosteusvaurioita.
Ota yhteyttä ammattilaiseen!
Ammattilaiseen kannattaa ottaa yhteyttä, jos katto on jyrkkä, korkea, liukas, huonokuntoinen tai muuten vaikeasti saavutettava. Katolla työskentelyyn liittyy aina putoamisriski, eikä puhdistusta kannata tehdä itse, jos turvallisesta liikkumisesta ei ole täyttä varmuutta.
Apua kannattaa pyytää myös silloin, jos katolla on runsaasti sammalta, lika on pinttynyt tiukasti, vesikourut ovat vaikeasti saavutettavissa tai puhdistus vaatisi painepesua. Erityisen varovainen pitää olla vanhojen kuitusementti- ja mineriittikattojen kanssa, koska niissä voi olla asbestiriski.
Jos katon kunnosta, oikeasta puhdistustavasta tai katemateriaalin kestävyydestä ei ole varmuutta, ammattilainen voi arvioida tilanteen ja valita menetelmän, joka ei vahingoita kattoa tai vaaranna työturvallisuutta.